torstai 27. kesäkuuta 2019

Kun kesälomasuunnitelmat romuttuvat

Mitä teidän kesään kuuluu?
Me onnautiskeltu edellewn hitaista aamuista, välillä myöhään venyvistä illoista. Uitu jasaunottu olan takaa, syöty mansikoita, kyläilty puolin ja toisin. Ollaan luettu paljon, jokainen lapsi pienintä lukuunottamatta on vuorollaan päässyt käymään mummolassa, suunniteltu kesälomareissua ja odoteltu miehen kesälomaa alkavaksi. 

Suunniteltiin kesälomareissun suuntautuvan Norjan puolelle. Katseltiin paikkija, joissa voidaan yöpyä, ja otettiin selvää reittimme varrelle osuvista luonnonnähtävyyksistä sekä kaikesta muustakin, mikä voisi meitä perheenä kiinnostaa. 

Miehen loman piti alkaa jo viikkoa ennen Juhannusta, mutta siihen tuli yllättävistä syistä johtuen muutos, ja loma siirtyi pari viikkoa eteenpäin. Sinänsä tämä muutos ei haitannut, koska osa lomasta olisi tuolloin kulunut rehuntekoon, mikä olisi taas vaikuttanut meidän mahdollisuuteen reissata. Lapset toki purnasivat, mutta olivat lopulta itsekin sitä mieltä, että noin on parempi.

Loman uusi ajankohta olisi ollut huomisesta eteenpäin, mutta arvatkaa, millaisia uutisia me eilen saimme? Loma ei toteudu, ei taaskaan. Syy on siinä, että miehen on tuurattava sairaslomalaista, eikä tällä hetkellä ketään toista kyseiseen hommaan ole. Tällä tietoa ei kuitenkaan ole edes pientä viitettä siitä, milloin mahdollinen kesäloma sitten olisi - tai toteutuuko se edes kesäajan sisällä.

Meillä ihan kaunistelematta itkettiin eilen. Lapset sitä, että onpa kiva kuunnella koulussa toisten kertomuksia siitä, kuinka oltiin Lintsillä, Espanjassa, missä lie samalla kun oma kesä on mennyt odottelemiseen. Minä sitä, että olisin kieltämättä kaivannut vaihtelua arkeen itsekin - kotityöt kun eivät esimerkiksi sinne lomalle seuraa mukana, vaikka ainahan sitä jotain on tehtävä.

Mietittiin eilen sitäkin, että lasten kesälomaa ei enää mitenkään ruhtinaallisesti ole jäljellä. Kesäheinä aloittaa ekaluokan, Maalistyttö tokaluokan. Vaikka lomakuviot voisi varmaan koulun näkökulmasta järjestellä, olisi silti suotavaa, että loma saataisiin pidettyä ennen koulun alkua. Samalla myös oma raskaus etenee koko ajan, ja mitä pidemmälle syksy menee, sitä tukalampaa minulla luultavasti on eikä pitkä istuminen autossa enää todennäköisesti siinä vaiheessa houkuttele.

Tietenkään tämä ikävä käänne ei estä meitä tekemästä viikonloppureissuja, ja niitä on nyt tarkoitus tehdäkin. Ei ne kuitenkaan pidemmän reissun asiaa aja, koska moni paikka on aika lailla liian pitkällä, jotta siellä voisi käydä viikonlopun aikana olematta lopulta ihan poikki.

Tällä hetkellä mun pitäisi olla varmaan pakkaamassa tai ehkä pyyhkimässä asuntovaunusta pölyjä. Huomenna pitäisi lähteä, odotetulle reissulle, mutta oikeasti oma kiinnostus on tällä hetkellä ihan nollalukemissa. Varmasti meille tulee mukavaa, kun päästään matkaan, mutta samalla tuntuu siltä että olisi ihan sama jäädä kotiin - ja kannattaako tuota viikonloppuakaan nyt suunnitella, kun siihenkin pian tulee joku este? Toki tiedän, että näin ei pitäisi ajatella, ja olenkin koettanut lähestyä tätä positiivisten asioiden kautta. Hetkittäin se onnistuukin, mutta hetkittäin osaa kyllä olla ihan älyttömän vaikeaa. 

tiistai 11. kesäkuuta 2019

Kesäsuunnitelmia

Kesäkuu alkoi ihan huomaamatta, ja koulujen loputtua kesäloma imaisi meidät mukaansa niin, että ehdin aktivoitua blogin puolella vasta sunnuntaina kirjoittaessani ajatuksia vauvan sukupuolen selvittämisestä.
Viime kesä meillä meni pääosin kotona ja niin olikin helpoin, koska Toukokuisella oli selkeästi tukala olla kuumuuden kanssa - samoin meillä muilla - eikä ihan hirveästi sitten tehnyt mieli lähteä muualle hikoilemaan. Muutama reissu tehtiin kyllä, ja niistä jäi mukavat muistot.


Ajatuksia kesäloman vietosta
Tänä vuonna miehen kesäloma siirtyi yllättäen parilla viikolla meistä riippumattomien muuttujien vuoksi, mutta tämä ei oikeastaan haittaa yhtään - päin vastoin. Mies pitää lomastaan nyt kesän aikana puolet, toinen puolikas jää odottelemaan. Me taas odotellaan heinäkuuta, mutta sitä ennen ehditään toki muutenkin nautiskella kesästä.

Koko perheen visio kesästä on rentoilu. Se, että tehdään asioita, mutta ei suoriteta eikä toteuteta mahdollisia suunnitelmia hampaat irvessä, vain, koska "on pakko". Meidän kesään kuuluukin ennen kaikkea akkujen lataaminen mukavien asioiden merkeissä. 

Tein huvikseni tänä vuonna Maalistytölle, Kesäheinälle ja Lumihiutaleelle eräänlaiset kesävihkot, johon on tarkoitus kirjailla ylös kesälomalla koettuja asioita. Lapset saavat piirtää, värittää ja kirjoittaa (tarvittaessa vanhemman avulla) eri tapahtumista ja retkistä, kaikesta siitä, mitä ovat nähneet ja kuulleet. Tuon vihkon kautta jonkinlaisia suunnitelmia koko kesän ajalle onkin tehty, vaikkei kaikelle ole tarkkaa ajankohtaa päätetty.

Tarkoitus on ainakin onkia, käydä luontoretkellä, tehdä päiväretkiä lähikohteisiin, vierailla muutamissa kesätapahtumissa kotipaikkakunnalla ja kauempana, uida, maistella kesän makuja, saunoa vastojen kera, tehdä pyöräretki, lukea, yöpyä teltassa ja asuntovaunussa, havainnoida kesän säätä ja luontoa kasveineen ja eläimineen. Pari lapsista odottaa kovasti tulevaa rehuntekoa, joka täällä päin osunee Juhannuksen seudulle. Heille on herkkua istua traktorin kyydissä ja haistella vastakaadetun heinän tuoksua.


Osa asioista on muodostunut perinteiksi
Meidän perheen kesälomaan kuuluu lisäksi muutama ihan perinteeksi muodostunut retki, joista muutama ollaankin jo ehditty toteuttamaan. Niitä ovat muunmuassa visiitti suhteellisen löhellå sijaitsevaan kotieläinpuistoon, jonka miljööseen on rakennettu myös tunnelmallinen museokylä historiikkeineen, sekä makunautinnot eri kahviloissa.

Juhannus me ollaan perinteisesti tykätty viettää kotona. Meillä on raparperikiisseliä, makkaraa, uusia perunoita, salaattia, savusiikaa, mansikkakakkua, juhannuskoivut, pihasaunan savut ja mäntysuovalta tuoksuvat matot. Välillä on käynyt juhannusvieraita, välillä on oltu oman perheen kesken. Tähän me on jämähdetty, eikä tätä ainakaan vielä ole ollut tarvetta muuttaa.


Reissaamaan lomalla? 
Mun on pakko sanoa, että viihdyn nykyään parhaiten kotona. Tykkään suunnattomasti matkustelusta, vaikka kuinka lähellekin, mutta kotiin tuleminen tuntuu aina jollain tavalla helpottavalta ja siltä, että se tapahtui juuri oikeaan aikaan. 

Minusta loma ei siis välttämättä vaadi reissaamista ollakseen loma tai tuntuakseen siltä, mutta kyllä se vähän niin tuppaa olemaan, ettei arjen askareista tahdo kotona päästä eroon. Koko ajan kukkapenkissä on jotain nypittävää, piharakennusta pitäisi korkata, kas kun ikkunatkin kaipaavat pesua ja tosiaan kun pitäisi korjata tuokin asia... Niinpä. 

Ollaankin siis useimmilla lomilla käyty jossain. Suosimme kotimaan matkailua, rakastamme Lappia ja Norjaa. Ollaan käyty tuolla useamman kerran, eikä ainakaan vielä kyllästytä. Kun pari kesää on muutenkin kulunut ilman Norjan maisemia, tuntuu mukavalta vaihtoehdolta suunnata sinne tänä vuonna. Ihan tarkkoja suunnitelmia meillä ei tuonkaan suhteen kyllä ole, mutta eiköhän tässä vielä ehditä.

Itse nautin kesässä eniten lämmöstä, pihatöistä, hitaista aamuista vailla kiirettä mihinkään, lukemisesta sekä yhdessäolosta perheen kanssa. 

Millaisia kesäsuunnitelmia teillä on ja mitä odotatte kesässä/lomassa eniten? 

maanantai 10. kesäkuuta 2019

Rakenneultra

Tänään raskausviikkoja on kasassa peräti 20+0 ja aamulla oli vihdoinkin kauan odotetun rakenneultran aika. Taas tuntuu, että vaikka aika on hetkittäin laahannut, on aika rientänyt tähän puoliväliin saakka kuin varkain.

Raskaus on kuulkaa jännä juttu. Jos vaivoja on oikeinkin kovasti, sitä tietysti toivoo, että niitä olisi vähän vähemmän - vaikka jotenkin pystyykin ajatella, että ne tavallaan kuuluvat asiaan. Jos raskausoireita tai siihen liittyviä muita vaivoja ei ole juuri ollenkaan, huoli valtaa mielen. Sen sijaan, että osaisi iloita siitä, että vointi on hyvä.

Totta kai olen tuntenut vauvan liikkeitä, mutta vieläkin ne ovat melko hentoisia ja kun ei päivissä ole kovin montaa hiljaista hetkeä, jolloin pysähtyä niitä varta vasten kuulostelemaan. Ne hetket on lähinnä iltaisin, ja silloin useimmiten touhukkaiden päivien päätteeksi väsyttää. 

Me oltiinkin riemuissamme, kun nähtiin näytöltä masussa polskutteleva vauva. Kaikki ultrassa nähtävät rakenteet olivat kunnossa, ja vauvan paino oli 300g. Vartalo oli hyvin sopusuhtainen, joskin vauvamme oli hieman pienempi, kuin tässä vaiheessa viikkoja periaatteessa ollaan. Kun Toukokuinen kuitenkin oli iso, en sinänsä ole tästä yhtään harmissani. Ehtiihän sitä vielä kasvaa.

Saatiin myös lupaus vauvan sukupuolesta, mutta päätettiin, ettei kerrota siitä muille. Varsinkin lapsia tämä on harmittanut, koska he odottivat kovasti, että tämä The Uutinen olisi heille paljastettu. Nyt joutuvat kuitenkin odottelemaan vauvan syntymään saakka. Suurin osa on veikannut meille tyttöä, muutamat poikaa. 

Seuraavan kerran pääsen äitipolille kontrolliin kuukauden kuluttua, jolloin katsotaan kokonaistilanne ja päästään puhumaan lisää mm. käynnistyksestä.


Lisää raskauskuulumisia löydät lukemalla nämä:

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Kumpaa toivon?

Raskaus alkaa olla aika lailla puolessa välissä, ja huomenna onkin sopivasti rakenneultran aika. Siellä selviää tietysti oleellisin, eli se, onko vauvalla kaikki, niin kuin pitäisikin - mutta mahdollisesti myös sukupuoli.


Saako toiveita sukupuolesta olla? 
Tietyt ajatukset ja toiveet raskauden suhteen tuntuvat olevan tabuja. Ei saisi esimerkiksi valitella vaivoistaan, vaan pitäisi olla kiitollinen siitä, että on ylipäätään saanut mahdollisuuden odottaa vauvaa. 

Minusta tämä on vähän hassua, koska aina löytyy ihmisiä, joilla asiat ovat jossain määrin vielä vaikeammalla tolalla - ja toisaalta kun meillä jokaisella kuitenkin on ristimme, niin ei kai asioita voi suoraan toisiinsa vertaillakaan. Eikä tarvi. Hassua tämä hiljaiseksi hyssytteleminen on myös siksi, että vaikka suurin osa odottajista lienee kiitollisia raskaudestaan, tiedämme kaikki, että raskauteen voi liittyä hyvin ikäviäkin vaivoja. Kaikki eivät näitä koe, mutta ei kai vaikeneminen ainakaan niitä vaivoja poista. Sen sijaan odottajaa voi helpottaa, kun saa sanottua asioita ääneen.

Toinen tabu tuntuu olevan vauvan sukupuoli. Kun joku odottaja kertoo toivovansa juuri poikaa tai juuri tyttöä, hänelle hymähdellään ja tuhahdellaan. Pidetään pinnallisena, ja nostetaan jälleen kerran tuo kuuluisa kiitollisuuskortti pöytään.

Minusta toiveet ovat sallittuja. Ei se silti tarkoita, että vauvaa rakastettaisiin yhtään sen vähemmän, vaikka sukupuoli ei olisikaan se tietty toivottu. Eikä suurperhettäkään kukaan tuntemani ole perustanut siksi, että saisi nyt viimeinkin sen kaivatun tytön tai kauan odotetun pojan.


Entä meidän toiveet?
Ollaan päätetty, että meille saa jälleen kertoa vauvan sukupuolen, mikäli se ultran aikana on nähtävissä. Meillä on jonkin verran neutraaleja vaatteita ja tarvikkeita, mutta haluaisin silti täydentää valikoimaa juuri pojalle tai nimenomaan tytölle räätälöidyillä tuotteilla. 

Tosi monet ovat kyselleet, kumpaa me toivomme ja vähintään yhtä moni on olettanut, että toivotaan juuri poikaa, koska perheessä vallitsee akkavalta. Meillä kun on kolme tyttöä ja yksi poika.

Meillä mies toivookin enemmän poikaa kuin tyttöä. Minulla taas ei ole erityistä toivetta kummastakaan, siis ihan oikeasti ja hyvin kliseisesti toivon lähinnä vauvan olevan mahdollisimman terve ja kaiken sujuvan hyvin. Mulla on ollut fiilis jonkin aikaa vauvan sukupuolesta, ja olen koettanut miettiä, heijasteleeko se jotenkin omia toiveitani asian suhteen. En kuitenkaan koe niin. En siis usko mitenkään pettyväni, vaikka mun tunne osoittautuisi huomenna vääräksi, lähinnä odotan mahdollista tietoa mielenkiinnolla.


Onko teillä ollut odotuksissa toivomusta sukupuolesta tai oletteko aavistaneet sen etukäteen? 

maanantai 3. kesäkuuta 2019

Mitä lahjaksi 1-vuotiaalle - 10 lahjavinkkiä!

Toukokuinen täytti tällä viikolla kokonaisen vuoden, ja jo hyvissä ajoin meiltä on kyselty, mitähän pienelle pojalle oikein voisi hankkia. Mietintä on ollut hieman hankalaa, koska kolmen isomman jäljiltä kaikenlaista tavaraa ja tarviketta on jonkin verran eikä me haluttaisi varta vasten toivoa tai vinkata kysyjille mitään turhaa. 

Niin lahjan antajia kuin sen saajia varten kokosin tähän listan lahjaideoista 1-vuotiaille lapsille. Näkemysasiahan se on, kuka mistäkin tykkää ja mitä tarvii. 


Omat astiat
Yksivuotiaat useimmiten opettelevat jossain määrin syömään itse. Kupit ja kipot tuntuvat saavan sellaista kyytiä, että heikkohermoista hirvittää: onkohan niistä mitään jäljellä taaperoajan jälkeen, ensi kuussa tai edes ensi viikolla?

Pienille ruokailijoille on saatavilla muovisia astioita, joista osan saa imukupilla pöytään tai tarjottimeen kiinni.

Satukirja
Vaikka yksivuotias ei jaksa vielä kovin pitkiä kertomuksia kuunnella, on satukirjasta varmasti paljon iloa myöhemmin. Meillä kirjoja ainakin luetaan uudelleen ja uudelleen ja aina ne tuottavat kuulijalleen yhtä paljon iloa. Kuuntelemalla myös kielellinen kehitys kulkee eteenpäin, sanavarasto laajenee ja leikit monipuolistuvat. 

Jos satukirja ei iske, hyvä vaihtoehto voi olla ostaa kuvallinen, paksusivuinen kirja, jossa asioita nimetään tai niistä kerrotaan hyvin lyhyesti. Tarjolla on myös äänellisiä kirjoja ja kosketuskirjoja, joita lukiessa lapsi pääsee silittelemään pupua tai rapistelemaan heinää.

Satuja löytyy myös lorumuodossa, mikä on sekin kehittävää pienille. 

Lastenlaulukirja
Vaikka perheessä ei olisi laulutaitoista porukkaa, lapsi silti todennäköisesti tykkää musiikista. Ainakin meidän pieni taaperomme keinuu innoissaan musiikin tahtiin ja nauttii suunnattomasti meidän päivittäisistä hetkistä, joina lauleskellaan ja leikitään. Nämä hetket on meillä opettaneet lapselle uusia sanoja ja taitoja, ja onpahan lauluhetki hyvä keino antaa taaperolle syliäkin. 

Meidän lastenlaulukirja oli ihan puhki luettu, joten kysyttäessä lahkavinkkiä Toukokuiselle mainitsin tämän epäröimättä. Lastenlaulukirjasta kun on iloa koko perheelle pitkäksi aikaa. 

Näitähän saa myös soivina versioina, joissa on mukana myös nuotit ja sanat. 

Ensiaskelkengät
Tämä on myös yksi meidän lahjatoiveista. Lumihiutaleelta jäämeet ensiaskelkengät eivät Toukokuisen jalkaan sopineet, ja hiljalleen kävelemistä treenaileva Toukokuinen tarvitsi tietysti kunnon kengät jalkoihinsa.

Tarpeellista vaatetta
Yleensä kaikenlaisia vaatteita tarvitaan aina. Toisaalta kannattaa varmistaa perheeltä ainakin koko - on näet kurjaa, jos lahjamekko tai body mahtuu päälle vain kerran tai ei edes sitäkään. Jos taas perheestä kerrotaan, että lapsella on jo ensiaskelkengät tai talvihaalari, niin ei välttämättä kannata hankkia niitä. Tai jos toiveena on vaikka sukkia, niin viekää ihmeessä niitä sukkia: vaikka kuinka tuntuisi vähäpätöiseltä, niin niitä tarvitaan ihan aina. 

Potkuauto
Tätä me ei toivottu keneltäkään, mutta hankittiin se Toukokuiselle itse. Näitä saa netistä, mutta myös monesta lastentarvikeliikkeestä. 

Hiekkaleluja...
...tai vaikka talvea ajatellen pulkka tai jotain muuta pihaleikkeihin sopivaa. 

Jotain taaperon huoneeseen
Tai vaikka taaperolla ei olisikaan huonetta. Hyviä ja tarpeellisia kalusteita ovat esimerkiksi kello, lamppu tai vaikka pieni keinutuoli, ellei talosta sellaista löydy. 

Lahjakortti
Tämähän on sinänsä helppo lahja, että lahjakortin voi osoittaa melkein mihin tahansa kauppaan. Kauppatoiveita voi kysyä, mutta vaikkei kysyisikään niin ihan varmasti ostettavaa löytyy vaatekaupasta, lastentarvikeliikkeestä, lelukauoasta tai vaikka kultasepänliikkeestä. 

Isovanhemman tai kummin täyttämä kirja lapsesta
Näitähän saa ihan kirjakaupoista, mutta näppäräsorminen kokoaa myös melko nopeasti leikekirjan lapsen ensimmäisestä vuodesta tekstein ja kuvin. Näitä täytettäviä kirjoja löytyy myös sellaisina versioina, että lapsen isovanhempi tai kummi kertoo itsestään ja elämästään. Pienihän ei välttämättä tästä vielä kiinnostu, mutta isompi kuuntelee jo mielellään ja aikuisena tätä varmasti osaa arvostaa.

sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

Viikon positiiviset

Tällä viikolla...

Toukokuinen täytti 1 vuotta tiistaina. Oman perheen kesken vietimmä pikkusynttäreitä, joille leivoin muutaman kuppikakun. Yhdessä laulettiin yksivuotiaalle onnittelulaulu ja avustettiin kynttilän puhaltamisessa. Sen jälkeen kuppikakku sai kyytiä.

Keskiviikko oli touhua täynnä, mutta siitä selvittiin. Mukavimpana asiana oli lasten kevätjuhla, jossa muistettiin erityisesti eskareita sekä yläasteelle siirtyviä. Lapsilla oli hauskoja esityksiä ja kauniita lauluja, eikä ne äidin silmät nytkään kuivina pysyneet. Lopuksi päästiin laulamaan yhteisesti juhlallinen ja perinteikäs Suvivirsi. Eskarilaiset saivat ruusut.

Sain käytyä sokerirasituksessa, enkä oksentanut, vaikka olin sitä etukäteen pelännyt. Tuloksesta en nyt vielä tiedä, mutta eiköhän sen neuvolassa sitten kuule.

Kerkesin vihdoin täytellä kaikkien lasten muistokirjoja, jotka eivät siis ole pelkät vauvakirjat vaan ihan täysi-ikään saakka täytettävät kirjaset. 

Esikoinen sai lauantaina ensimmäisen todistuksensa. Arviointi oli sanallinen ja toteutettiin rasti ruutuun-menetelmällä, mutta antaa silti osviittaa lapsen taidoista. Todistus oli hyvä, joten kesälomalle saa jäädä iloisin mielin.

Tänään vietettiin pienellä porukalla Toukokuisen ja Kesäheinän yhteisiä synttäreitä. Näistä hulinoista en hirveästi ottanut kuvia, koska synttärihumu jatkuu vielä parin viikonlopun ajan.

Sain jälleen lisäiltyä mieleisiäni perennoita kukkapenkkiin. Voi hyvänen aika, mikä päättymätön projekti tämä onkaan!

Viikkoon mahtuu myös monta muuta mukavaa hetkeä, mutta nämä muistettavaksi itselleni :)