Tässä raskaudessa käyn joka kuukausi verikokeissa suunnilleen samaan aikaan kuukaudesta. Voisi kuvitella, että muutama pistos raskauden alussa riittäisi, mutta tällä kertaa ei nyt riitäkään.
Asia, jota nyt kuukausittain tarkaillaan, on veren vasta-aineet.
Siis mitkä vasta-aineet?
Kyseinen verikoe otetaan kaikilta odottajilta raskauden alussa, yleensä raskausviikoilla 8-12. Tarkoituksena on löytää ne äidit, joiden sikiöllä ja vastasyntyneellä on vaara sairastua hemolyyttiseen tautiin. Suoninäyte lähtee labrasta SPR:lle, joka tutkii näytteen.
Jos vasta-aineita ei löydy eikä jatkotutkimuksille tiedetä olevan tarvetta, koetta ei tarvitse ottaa uudelleen. Mikäli vasta-aineita taas löytyy, niiden pitoisuus tutkitaan tarkoin ja jatkohoito määräytyy sen mukaan.
Vasta-aineita voi syntyä esimerkiksi jos äiti on saanut verensiirrossa epäsopivaa verta tai mikäli äidin veriryhmä on epäsopiva lapsen isän veriryhmän kanssa. Lisäksi rhD-negatiivisilla äideillä on suurempi riski siihen, että vasta-aineita muodostuu.
Aina vasta-aineet eivät näy verikokeessa. Tämä on periaatteessa hyvä lähtökohta; tällöin vasta-aineita ei ole ainakaan paljoa.
Osa vasta-aineista on vaarattomia, osa vaarallisia
Vasta-aineita on erilaisia, ja ne käyttäytyvät eri tavoin. On vasta-aineita, jotka ovat vaarattomia eivätkä aiheuta mitään. Osa vasta-aineista puolestaan aiheuttaa lievempiä ongelmia, kun taas tiettyjen vasta-aineiden kohdalla ongelmat voivat olla hyvinkin vakavia ja vaarallisia.
Käytännössä vasta-aineet voivat aiheuttaa jo sikiöaikana anemiaa. Vastasyntyneellä bilirubiiniarvot voivat nousta hyvin voimakkaasti aiheuttaen samalla ihon keltaisuutta. Bilirubiinia syntyy, kun punasolut hajoavat ennenaikaisesti veressä, kun vasta-aineet tarttuvat sikiön verisoluihin.
Vastasyntyneiden keltaisuus on melko yleistä, mutta se ja bilirubiiniarvojen kohoaminen ei aina johdu vasta-aineista. Bilirubiiniarvon raja taas määräytyy mm. vauvan syntymäviikon, iän ja painon mukaan, joten eri vauvoilla kullekin päivälle sallittu raja on yksilöllinen.
Milloin seuranta on tiheämpää?
Tiheämpää seurantaa tarvitaan, jos vasta-aineita löytyy tai mikäli tiedossa on ennalta riski vasta-aineiden kehittymiselle.
Vaikka vasta-aineita ei verikokeessa näkyisi, on silti mahdollista, että niitä on. Kun vasta-aineet ovat aiheuttaneet ongelmia kerran, tiedetään riski jatkossa ennalta ja osataan varautua siihen.
Meillä on juuri näin. Kolmas lapsi oli ensimmäinen, joka oli sinivalohoidossa. Mitään vasta-ainekuvioita ei kuitenkaan lähdetty tutkimaan, koska bilirubiini lähti laskuun helposti. Neljäs lapsi taas pääsi triplavalon alle, mutta sekään ei auttanut, vaan tarvittiin immunoglobuliinia, joka jollain tavalla sitoi bilirubiinia ja teki sen poistumisests helpompaa.
Koska bilikäyrät olivat jyrkät, ja ne sahailivat edestakaisin, oli syytä epäillä vasta-aineiden olevan taustalla. Meillä mun ja miehen veriryhmät eivät synkkaa, ja vauvahan perii puolet meiltä molemmilta. Meidän tapauksessa kyse ei onneksi ole kaikkein vaarallisimmasta muodosta, mutta kyllähän tässäkin omat haasteensa ja huolenaiheensa on.
Viides raskaus peloista huolimatta
Ennen tätä raskautta kysyin lääkäriltä, vieläkö me uskalletaan ajatella perheenlisäystä tästä vasta-ainekuviosta huolimatta. Lääkärin mukaan kyllä. Niinpä ajattelimme, että annetaan asialle mahdollisuus.
Mullehan asia on ollut vähän vaikea. On tietyllä tapaa kivuliasta tiedostaa, että vaikka olisit valmis kymmenpäisen katraan äidiksi (okei, ihan sellaisena en osaa itseäni kuvitella) niin välttämättä se ajatus ei tämän vasta-ainekuvion vuoksi voi toteutua. Toki sitten täytynee vain keskittyä iloitsemaan siitä, mitä on.
Tämän raskauden aikana olen käynyt nyt kahdesti vasta-aineiden seulonnassa, eikä niitä ole vielä onneksi löytynyt. Tämä on hyvä, ja toivottavaa on, ettei niitä tulisi ollenkaan. Tällöin ei ihan hirveän ihmeellisiä järjestelyitä tarvitsisi ryhtyä synnytyksen suhteen tekemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti