Kun kesälomasuunnitelmat romuttuvat

Mitä teidän kesään kuuluu?

Me onnautiskeltu edellewn hitaista aamuista, välillä myöhään venyvistä illoista. Uitu jasaunottu olan takaa, syöty mansikoita, kyläilty puolin ja toisin. Ollaan luettu paljon, jokainen lapsi pienintä lukuunottamatta on vuorollaan päässyt käymään mummolassa, suunniteltu kesälomareissua ja odoteltu miehen kesälomaa alkavaksi. 

Suunniteltiin kesälomareissun suuntautuvan Norjan puolelle. Katseltiin paikkija, joissa voidaan yöpyä, ja otettiin selvää reittimme varrelle osuvista luonnonnähtävyyksistä sekä kaikesta muustakin, mikä voisi meitä perheenä kiinnostaa. 

Miehen loman piti alkaa jo viikkoa ennen Juhannusta, mutta siihen tuli yllättävistä syistä johtuen muutos, ja loma siirtyi pari viikkoa eteenpäin. Sinänsä tämä muutos ei haitannut, koska osa lomasta olisi tuolloin kulunut rehuntekoon, mikä olisi taas vaikuttanut meidän mahdollisuuteen reissata. Lapset toki purnasivat, mutta olivat lopulta itsekin sitä mieltä, että noin on parempi.

Loman uusi ajankohta olisi ollut huomisesta eteenpäin, mutta arvatkaa, millaisia uutisia me eilen saimme? Loma ei toteudu, ei taaskaan. Syy on siinä, että miehen on tuurattava sairaslomalaista, eikä tällä hetkellä ketään toista kyseiseen hommaan ole. Tällä tietoa ei kuitenkaan ole edes pientä viitettä siitä, milloin mahdollinen kesäloma sitten olisi - tai toteutuuko se edes kesäajan sisällä.

Meillä ihan kaunistelematta itkettiin eilen. Lapset sitä, että onpa kiva kuunnella koulussa toisten kertomuksia siitä, kuinka oltiin Lintsillä, Espanjassa, missä lie samalla kun oma kesä on mennyt odottelemiseen. Minä sitä, että olisin kieltämättä kaivannut vaihtelua arkeen itsekin - kotityöt kun eivät esimerkiksi sinne lomalle seuraa mukana, vaikka ainahan sitä jotain on tehtävä.

Mietittiin eilen sitäkin, että lasten kesälomaa ei enää mitenkään ruhtinaallisesti ole jäljellä. Kesäheinä aloittaa ekaluokan, Maalistyttö tokaluokan. Vaikka lomakuviot voisi varmaan koulun näkökulmasta järjestellä, olisi silti suotavaa, että loma saataisiin pidettyä ennen koulun alkua. Samalla myös oma raskaus etenee koko ajan, ja mitä pidemmälle syksy menee, sitä tukalampaa minulla luultavasti on eikä pitkä istuminen autossa enää todennäköisesti siinä vaiheessa houkuttele.

Tietenkään tämä ikävä käänne ei estä meitä tekemästä viikonloppureissuja, ja niitä on nyt tarkoitus tehdäkin. Ei ne kuitenkaan pidemmän reissun asiaa aja, koska moni paikka on aika lailla liian pitkällä, jotta siellä voisi käydä viikonlopun aikana olematta lopulta ihan poikki.

Tällä hetkellä mun pitäisi olla varmaan pakkaamassa tai ehkä pyyhkimässä asuntovaunusta pölyjä. Huomenna pitäisi lähteä, odotetulle reissulle, mutta oikeasti oma kiinnostus on tällä hetkellä ihan nollalukemissa. Varmasti meille tulee mukavaa, kun päästään matkaan, mutta samalla tuntuu siltä että olisi ihan sama jäädä kotiin - ja kannattaako tuota viikonloppuakaan nyt suunnitella, kun siihenkin pian tulee joku este? Toki tiedän, että näin ei pitäisi ajatella, ja olenkin koettanut lähestyä tätä positiivisten asioiden kautta. Hetkittäin se onnistuukin, mutta hetkittäin osaa kyllä olla ihan älyttömän vaikeaa.