Oho, meinattiin saada tuplat!

Meille on tähän mennessä syntynyt perinteisesti yksi lapsi kerrallaan. Mikään muu ei siis oikeastasn edes tullut mieleen. Pdottelin niskapoimu-ultraa hyvillä mielin, kunnes... Hetkinen, mikä tuo lorahdus oli?

Vessassa havaitsin pienen purskahduksen kirkasta verta. Sen enempää sitä ei tullut, kunnes samana iltana alkoi vanhan veren tyyppinen rusehtava vuoto. Olin romuna. Ajattelin, että kesken meni - me ei saadakaan pientä. Soittelin neuvolan kiinni ollessa päivystykseen, josta ohjeistettiin soittamaan vähäisistä viikoista huolimatta synnärille. Ystävällinen kätilö puhelimen päässä rauhoitteli ja oli sitä mieltä, ettei kuulosta hälyttävältä. Siis mitä, kirkkaasta, joskin pienestä, verenpirskahduksesta huolimattako?

Olin paniikissa, mutta ohjeen mukaan odottelin seuraavat pari päivää, jolloin vihdoin koitti niskapoimu-ultran aika. Olin varustautunut henkisesti siihen, ettei kohdussa näkyisi mitään. Toisin kuitenkin kävi. Kätilön sanat saivat aikaan suunnattoman onnen tunteen. 

Kyllä täällä pieni sydän sykkii... Ja niskapoimukin on hyvin rajojen sisällä. Täällä hän heiluttelee käsiään, tuossa näkyy pää, selkä ja jalatkin siellä heiluvat. 

Seuraavassa hetkessä ne pysäyttivät. 

Tiiätkö... Täällä on selkeästi ollut toinenkin vauva kasvamassa. Sanoit siitä verestä... Se syy on nyt tässä. Hän ei ole jaksanut kasvaa, ja vuotoa voi nyt sen vuoksi olla pidempäänkin. 

Siis kaksi!? Oltaisiinko me saatu kaksoset? Mies tuumasi, että jos hänellä olisi ollut kahvikuppi, niin se olisi kyllä tipahtanut kädestä. Oltiin molemmst äimistyneitä - siis kaksi. 

Toki päällimmäisenä on ollut ja on edelleen onnellisuus toisen vauvan hyvinvoinnista, ja kun tätä ei tiedetty alusta saakka, en oikein osaa surra. Verenvuodon syyn selviäminen oli myös hyvä asia, koska kyllähän tuollaista stressaa varsinkin kun mitään vuotoja ei aiemmissa raskauksissa ole ollut. 

Mutta hämmentäähän tuo, ja toki voi olla niinkin, että joskus synnytyksen jälkeen sitä alkaakin miettiä, että niin - näitä tosiaan voisi olla tässä kaksi, meinattiin saada tuplat.

Onhan se niin, että ennemmin sitä ottaisi kaksi kerralla kuin antaisi yhtään pois, mutta näin on varmaan meidän tilanteessa parempi. Toukokuinenkin on vielä sangen pieni, ja monikkoraskaus on aina riskiraskaus. Kun nytkin luo omat haasteensa käydä eri kontrolleissa tavallista tiuhemmin vasta-aineiden ja nyt toisaalta tuon "jälkivuodon" vuoksi, miten onnistuisi silkka vuodelepo pidemmän aikaa kodin ulkopuolella?

Täytyykin siis todeta, että tämä on ihan hyvä näin.