#Minämyössynnyttäjänä

Oletko kuullut kampanjasta nimeltä #Minämyössynnyttäjänä? Kampanjan tarkoitus on osoittaa synnytysväkivallan olevan todellisuutta, ja puhua väkivallan kauaskantoisista ja vakavista seurauksista. Kampanjan tarkoituksena on myös nostaa esille synnyttäjien itsemääräämisoikeutta. 

Kampanjasta kerrotaan tarkemmin täällä.

Mitä synnytysväkivalta tarkoittaa? 

Synnytysväkivalta tai obsestrinen väkivalta tarkoittaa synnytyksen tai äitiyshuollon yhteydessä koettua väkivaltaa.  Kampanjan mukaan tämä määritellään synnyttäjän näkökulmasta, eikä ole sidonnainen sen kanssa, ettei hoitohenkilökunta tarkoittanut loukata. Sitä voivat olla... 

...kajoavat toimenpiteet kysymättä tai kertomatta - jopa salaten, jolloin synnyttäjä saa tietää asiasta vasta synnytyksen jälkeen

... väkivalloin tai väkisin tehdyt toimenpiteet, vaikka synnyttäjä pyytäisi taukoa tai tekisi fyysistä vastarintaa

... synnyttäjän kivun sivuuttaminen, esimerkiksi repeämien ompelu ilman puudutteita tai kivunlievityksen laiminlyöminen vastoin synnyttäjän tahtoa

... syrjintä etnisen taustan, seksuaalisen suuntautumisen tai taloudellisen tilanteen perusteella

... henkinen väkivalta, kuten mitätöiminen, toiveiden tahallinen sivuuttaminen, verbaalinen uhkailu tai pakottaminen, ja tiedon tahallinen pimittäminen. 

Olenko kokenut synnytysväkivaltaa? 

Olen synnyttänyt neljä kertaa, ja ollut myös jokaisella kerralla äitiyshuollon asiakkaana. Vastaan on tullut erilaisia ihmisiä ja tapoja toimia, eikä kaikki ole aina mennyt suunnitelmieni mukaan. 

Äitiyshuollon kohdalla voisin luetella useampiakin asioita, joiden toivoisin muuttuneen tai muuttuvan. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi nuorehkoon, mutta aikuiseen ihmiseen suhtautuminen (itse tunsin endisynnyttäjänä olevani tietynlaisten asenteiden kohteena suhteellisen nuoren ikäni vuoksi) sekä opiskelijoiden mukana oleminen eri asioissa. Minulla ei ole mitään opiskelijoita vastaan ja ymmärrän, että heidän on tärkeä saada käytännön harjoitusta, mutta on aika painostavaa vastata "Saako opiskelija olla mukana/harjoitella sisätutkimuksen tekemistä?"- tyyppiseen kysymykseen, jos opiskelija seisoo terkkarin vieressä. On siis tullut olo, että on vastattava myöntävästi, vaikkei asia olisikaan niin mieluinen. Nykyään ehkä saisin suuni auki paremmin. Toisaalta, nykyiseen neuvolaani olen ollut hyvin tyytyväinen.

En siis oikein tiedä, mitä vastaisin. Ovatko kokemani asiat olleet väkivaltaa? Kysymys on ollut epämiellyttävistä tilanteista, joiden vuoksi silloiseen neuvolaan on ollut jopa kurja mennä. Eli väkivaltaa vaiko jotain muuta? Kyllä? Ei?

Sairaalan osalta vastaus on ehdottomasti ei. Kaikki synnytykseni ovat jättäneet minulle positiivisen kokemuksen. Sellaisen, että synnärille on ollut mukava mennä uudestaankin saman asian merkeissä. Joka kerran on tuntunut siltä, että olen osaavissa käsissä ja saan ammattitaitoista sekä asiantuntevaa hoitoa. Olen kokenut tulleeni kuulluksi, ja myös toiveeni on huomioitu siinä missä on voitu. Jos ei olla voitu, on tämä johtunut jostain muusta, kuin hoitohenkilökunnan haluttomuudesta. Olen kysellyt (varmaan rasittavuuteen saakka) ja saanut vastauksia, vaikka joskus joku onkin ehkä miettinyt että mitä tuokin tuolla tiedolla tekee kun ei se välttämättä mitään kerro.

Kampanjan aihe on tärkeä

Kampanjan aihe on todella tärkeä. Kampanjassa kuvailtu synnytysväkivalta on väärin, ja siitä täytyy voida puhua avoimesti ja häpeilemättä tai joutumatta miettimään, onko oma kokemus oikeellinen.

Täytyy myöntää, että ennen kuin perehdyin kampanjaan, oli oma oletukseni siitä toisenlainen. Kuvittelin, että asiassa on kyse "turhasta meuhkaamisesta", jos vaikkapa hätätilanteessa ei ole ehditty perustella tai kertoa toimenpiteistä. Näinhän se ei sitten ollutkaan.

Millaisia kokemuksia sinulla on?