Pieni ikäero - uhka vai mahdollisuus?

Aika usein on kysytty, miten arki ja elämä rullaa, kun lapset ovat pienellä ikäerolla. Kahden ensimmäisen välinen ikäero on tosiaan noin 1v2kk, seuraavilla välit ovat pidempiä - ei edes mitenkään suunnitellusti, mutta niin se vain on mennyt. Toukokuisen ja Syysvauvan väliseksi ikäeroksi on tulossa noin 1v4kk eli aika lyhyt sekin. 

Pitkistä ikäeroista en ala puhua tässä. Toki Maalistytön ja Toukokuisen välinen ikäero on 7 vuotta, mutta heidän välissään on kolme muuta lasta ja siksi tilanne on mielestäni erilainen. 

Lasten pienen ikäeron voi nähdä hyvin monella tapaa. Osalle se on tai olisi kauhistus, osalle taas toiveiden täyttymys. Minä kuulun niihin, jotka näkevät pienissä ikäeroissa enemmän hyvää kuin huonoa.

Ensimmäiset kuukaudet olivat raskaimmat

Kun Maalistyttö oli vauva, hän nukkui pitkiä päiväunia ja jo melko varhain yöt alkoivat sujua parilla herätyksellä. Kerkesin itsekin nukkumaan, suihkuun, syömään ja siivoamaan.

Kesäheinän synnyttyä olin ihmeissäni. Miksi tämä vauva ei nukukaan? Miksi hän huutaa? Yhdeksi huudon syyksi diagnosoitiin oirekirjon perusteella maitoallergia, toiseksi syyksi koliikki. Väittävät sen olevan laiskan lääkärin diagnoosi, mutta yhtä kaikki, elämä alkoi tasoittua, kun alettiin elää neljättä kuukautta. 

Täytyy myöntää, etten aluksi edes tajunnut, että vauva ei enää itkekään samalla tavoin kuin aiemmin. Melkoinen ahaa-elämys siis sekin.

Pieni ikäero ei takaa läheisyyttä... 

...mutta sitä Maalistyttö ja Kesäheinä ovat alusta saakka olleet. Tiivis kaksikko, joita on joskus kaksosiksikin luultu. Tytöt ovat todellakin kasvaneet ja oppineet yhdessä. Kaikki tämä ei tietenkään ole sujunut mutkattomasti, sillä läheisillä väleillä on myös kääntöpuolensa: aina välillä on otettu yhteen. Välillä sisko on tuntunut maailman tyhmimmältä ihmiseltä.

Toisaalta juuri Maalistyttö oli se, joka itsekin pienenä osasi tulkata Kesäheinän vauvakielen, josta ei meinannut saada tolkkua. Maalistyttö on opettanut Kesäheinää polkemaan ilman apurattaita, laskemaan ja hieman lukemaankin. Edelleenkin tytöt tykkäävät touhuilla keskenään (ja pienempien sisarusten kanssa) vaikka totta kai edelleen tulee hetkiä, jolloin toisen naama ärsyttää. 

Millaisia haasteita pienessä ikäerossa sitten on?

Ensimmäisinä kuukausina aika voi olla kortilla ja tehtävät asiat sujua, kuin liukuhihnalla työskentelisi. Jos kaksi pientä on vaipoissa eikä isompikaan vielä ruokaile itse, tulee tietyt asiat tehtyä tuplana. Taapero on jo hurjan iso vauvaan verrattuna, mutta samalla tosi pieni, ja tarvii edelleen paljon apua, tukea, syliä, hoivaa, turvaa ja hellyyttä.

Minusta isompi sisarus ei mitenkään jää pienemmän varjoon, vaikka joutuu mahdollisesti tissistä luopumaankin. Taaperoa voi edelleen pitää lähellä, vauvan nukkuessa tai puolison läsnäollessa kohdentaa aikaa juuri hänelle, ottaa häntä mukaan erilaisiin vauvaan liittyviin juttuihin,... Mitä sitä nyt keksiikin. Kasvaessaan lapsi joka tapauksessa oppii uutta ja harjoittelee asioiden tekemistä itse, joten tiettyjen askeleiden ottaminen ei ole minusta lainkaan huono ajatus. 

Mun mielestä nämä arjen hyvin tavalliset haasteet liittyvät ennen kaikkea juuri kiireisyyteen ja hetkittäiseen väsymykseen. Silti koen, että ne jopa tietyllä tapaa kuvioon kuuluvat. Siksi niihin voi minun mielestäni asennoitua positiivisesti. Huonoina hetkinä auttaa, kun oivaltaa, ettei tämä nyt ole tämmöistä, vaan "tämmöinen" on väliaikaista ja menee ohi. 

Näillä ajatuksilla täällä mennään kohti syksyä ja uskotaan, että siitäkin vaiheesta vauvan ja taaperon kanssa tullaan selviämään.