Maailman kaunein sana

Maman, mother, mamma, madre, ema, mutter, moamo, moeder, matka, ana. Äiti. Yksi maailman kauneimmista sanoista, sanotaan.

Ennen kuin minusta tuli äiti...

Ajattelin, ettei minusta varmaan koskaan tule äitiä. Sitten pelkäsinkin sitä - entä, jos ei tosiaan tule? Mitä minä sitten teen? Entä, jos minusta tulee se yksinäinen täti, joka katkeroituu odottaessaan että saisi perheen samalla, kun koettaa iloita toisten vauvauutisista.

Kun sitten tulin raskaaksi ja kriittisin ensimmäinen kolmannes oli takana, uskalsin ajatella, että minusta sittenkin taitaa tulla äiti. Mutta millainen?

Kuvittelin yhtä, kuvittelin toista. Ajattelin, että minusta tulee äiti, joka ei koskaan hermostu, joka osaa siitä huolimatta asettaa jämäkät rajat lapsilleen ja saa lapset tottelemaan moitteettomasti. Ajattelin, että meillä syödään vain luomuruokaa eikä koskaan karkkia, leikitään vain puisilla leluilla, tehdään ainoastaan järkeviä ja ekologisia valintoja ja elellään trendikästä kaupunkilaiselämää. Ajattelin, että minusta tulee äiti, joka ei näytä homssuiselta kiireen tai väsymyksenkään keskellä, jonka koti on aina tip top - ja jonka lapsetkaan eivät tietenkään edes osaa sotkea.

No, eipä tietenkään se ihan niin mennyt. 

Millainen äiti minusta sitten tuli?

Melkoisen monet kuvitelmat jouduin pyörtämään aika varhain ja toteamaan, ettei tämä nyt näin menekään. Huomasin hyvin paljon uusia puolia ja piirteitä itsessäni, ja huomasin myös, että en pidä niistä kaikista.

Tykkään tehdä lasten kanssa erilaisia asioita. Laulaa, leikkiä, lukea, askarrella, retkeillä... Minusta on myös mukava ainakin välillä ottaa lapsia mukaan arkisiin askareisiin, kuten ruuanlaittoon, leipomiseen, erilaisiin kotitöihin. Joskus on tietysti helpoin (ja nopein) tehdä itse, mutta tuossa tulee tehtyä porukalla yhdessä ja lapset saavat samalla harjoitella tärkeitä arjen asioita. Toisaalta nuo tilanteet ovat minusta hyviä siihenkin, että voi helposti kohdentaa aikaa jollekin tietylle lapselle.

Olen yleensä hyväntuulinen ja rauhallisesti asioihin suhtautuva. Joskus kuitenkin harmittaa, ärsyttää, enempi vähempi ja joskus joku korsi taittaa kamelin selän. Vaikka vuodet - ja lapset - on hioneet aina hyvin mum pahimmat särmät pois, toivoisin silti edelleen niitä kuuluisia lehmän hermoja. Kun kuitenkin sen huomaa ja tietää käytännössä, että useimmiten hermostuminen ei auta yhtään mitään. 

Kun joku lapsista kysyy "mikä?", "mitä?" tai "miksi?" koetan kerta asioista kunnolla. En halua kuitata asioita tokaisemalla "Koska mä sanon niin" tai vaikkapa "Koska niin nyt ei vain tehdä" (paitsi, jos lapsi suunnilleen sadannen kerran tinkas että miksi, miksi, vaikka kuinka olet selostanut). Huomaan monessakin tilanteessa, että tästä on ollut hyötyä.

Minulle on myös tärkeää keskustella asioista. Olivatpa ne sitten jotain, mikä lasta kiinnostaa tai mietityttää, tai ihan yleistä juttelua. Noista juttutuokioista on tullut tärkeitä myös lapsille. Joskus on ollut ihanaa, kun joku on tullut sanomaan että huomaa, että lasten kanssa on juteltu eri asioista, ja että se on hyvä juttu.

Menen joskus siitä, mistä aita on matalin. Viikon valvottuani vauvan hampaidentuloa odotellessani en tosiaankaan ala kokkaamaan kahdentoista lajin illallista, vaan lämmitän lounaalta jääneen sapuskan tai tyydyn eineksiin. Sellaisina päivinä teen myös vain pakolliset asiat, mutta kaikki ei-akuutti saa silloin odottaa. Ei siihen kukaan kuole, jos en kanna mattoja pihalle tuulettumaan, vaikka asioiden siirtäminen harmittaisikin.

Joustan. Joskus jopa liikaa ja itseni kustannuksella. Pikku hiljaa tähänkin asiaan on ollut helpompi suhtautua terveen itsekkyyden kautta. Jos äiti antaa itsestään ihan kaiken niin, ettei itselle jää mitään, niin ketä se hyödyttää?

Ennen kaikkea minusta kuitenkin tuli äiti, joka rakastaa lapsiaan. Kuulostaapa laimealta, vai mitä? Mutta niin sitä vain joka päivä, useammankin kerran päivässä, tulee ajateltua kuinka kiitollinen olen tästä perheestä ja näistä lapsista. Tämä on sellainen asia, jota tulee mietittyä huononkin päivän päätteeksi.

Ilman lapsiani en olisi äiti. 

Tänään äitienpäivä kului rentouttavissa ja mukavissa tunnelmissa sateesta huolimatta. Vaikka äitienpäivä on eräällä tavalla joka päivä, on silti mukana, että äitiyttä ja äitejä juhlistetaan ihan virallisesti kerran vuodessa.

Toivottavasti teillä muillakin oli ihana äitienpäivä!