Onko suurperhe taloudellinen haaste?

Kirjoittelin aiemmin pienestä ikäerosta ja ennen kaikkea sen hyvistä puolista, ja sain aiheeseen liittyen useita hyviä kysymyksiä, joista kustakin pyrin kirjoittamaan lähipäivinä.

Yksi kysymys liittyi taloudelliseen pärjäämiseen, kun perheessä on kaksi lähes samanikäistä lasta. Ajattelin itse ottaa tähän näkökulmaa paitsi lyhyen ikäeron, niin myös keskivertoa suuremman perheen kannalta. Tämä on tietysti vain meidän omaan elämään perustuvaa pohdiskelua, jossain toisessa perheessä voi olla ihan toisenlaiset faktat.

En ole koskaan miettinyt, onko meillä varaa lapseen

Osa ihmisistä miettii taloudellisia resurssejaan ennen perheenlisäystä hyvinkin tarkkaan. Me ei. Totta kai ajattelen, että tiettyjen peruspilarien on hyvä olla kunnossa, mutta olen aina luottanut siihen, että me pärjätään. Tämä ajatus minulla on ollut oikeastaan koko ajan perheen kasvaessa. Tämä johtuu varmaan siitäkin, että esimerkkejä muista keskivertoa isommista perheistä löytyy useita ihan läheltä.

Meillä on tietty säästämällä hankittu puskurirahasto pahan päivän varalle ja yllättäviin tilanteisiin, ja tieto sen olemassaolosta helpottaa. Tietyllä tapaa ajattelen kuitenkin, että vaikka kuinka säästäisi, ei ikinä voi ihan kaikkeen varautua. Niinpä jostain, joka ehkä mahdollisesti äärimmäisen epätodennäköisesti voi tapahtua hamassa tulevaisuudessa, on minusta turha stressata liikaa etukäteen.

Kahdella lähes samanikäisellä voi olla sama tarve...

... ja vieläpä samaan aikaan. Jossain vaiheessa meille ostettiin tuplana samankokoisia vaatteita. Ei se tietenkään kuormittanut taloudellisesti sen enempää kuin vaatehankinnat eri kokomerkinnöissä, mutta sekä nauratti että turhautti. Nauratti, kun mietin, että jos tämä kehitys jatkuu niin pienempi kasvaa kohta ohi - ja turhautti, koska mielelläni kierrätän hyvät ja siistit vaatteet isommalta pienemmälle ja tässä totesin, etten välttämättä voikaan tehdä niin.

Kaksi samanikäistä myös tekee samoja asioita aikalailla samaan aikaan. Nyt eskari- ja kouluvuonna molemmat ovat tarvinneet esimerkiksi samoja liikuntavarusteita omassa koossaan, ja toisaalta niin on tarvinut myös päiväkotilainen. Tässähän se haaste voi piillä: kun ei riitä, että on yhdet varusteet, vaan ne on oltava kaikilla samaan aikaan. Meillä tämä on ratkaistu niin, että pienempi saa isomman vanhat, jos ne ovat vielä kaikinpuolin hyvät. Toisaalta jokainen saa välillä myös jotain uutta. 

Kaksi samanikäistä tulevat todennäköisesti harrastusikään samoihin aikoihin. Tässä voi olla haasteensa kustannuksissa. Jos yhdelle lapselle voidaankin maksaa jääkiekko (joka ainakin meillä päin on aika hinnakas laji) niin voidaanko tämä toteuttaa myös toisen lapsen kohdalla? 

Jos tulot pienenvät, elämäntyyli ratkaisee

Kun olin töissä, en juurikaan joutunut laskemaan meidän menoja. Jokin aika sitten siirryin kotihoidontuelle, ja onhan se lasku aika merkittävä. Toisaalta olen todennut, että isompien tulojen aikana rahaa meni tosi paljon turhiin asioihin. Nyt turhaan tulee satsattua vähemmän, mutten silti koe joutuvani tinkimään mistään eikä meidän elämä tunnu kituuttamiselta. Totta kai elämäntyyli ratkaisee tässä, eli se, mihin ja kuinka paljon rahaa käytetään. Ja sekin, jaetaanko perheen kuluja perheessä jotenkin ja jos, toteutuuko jako reilusti. 

Omat kuvitelmani kotihoidontuelle tippumisesta olivat todellisuutta paljon karummat. Ehkä parempi niin päin. 

Käydäänkö viikottain ulkona syömässä, matkustellaanko paljon, satsataanko vaatteisiin tai millaista on panostus omaan ulkonäköön. Jos perheessä on useampia lapsia, hankitaanko aina kaikki uutena vai ostetaanko käytettyä, tai saavatko pienemmät isommiltaan hyväkuntoisia vaatteita ja tarvikkeita. Myös pienillä valinnoilla voi vaikuttaa. 

Me esimerkiksi käydään harvakseltaan ulkona syömässä. Silloin harvoin, kun sille on aikaa, ei aina jaksaisi lähtemällä lähteä täältä maalta vain siksi, että pääsisi valmiiseen pöytään. Vaikka se mukavaa onkin. Meillä rahaa ei myöskään mene elokuviin, tupakkaan tai vaikka juhlimiseen näitä kodin perhejuhlia lukuunottamatta.

Meillä osaan vaatteisiin ja varusteisiin panostetaan, osan kohdalla pihistetään. Lapsilla on harrastuksia ja välillä toteutetaan myös ei-niin-tarpeellisia hankintoja. Ei minulla ole valittamista. 

Toivottavasti tämä vastasi kysymykseen eikä lähtenyt rönsyilemään liikaa :)