Olin alunperin ajatellut, että olisi mukava tehdä omat postauksensa jokaisen raskausviikon ajaltaa, mutta valitettavasti tuo on jäänyt toteuttamatta. Kun raskauden puoliväli kuitenkin alkaa olla lähellä, haluan käyttää hetken tänne saakka kuljetun matkan mietintään.
Tällä hetkellä elellään siis lukemissa 17+1, joka tarkoittaa, että meneillään on peräti kahdeksastoista raskausviikkoni. Toisaalta viikot tuntuu hurahtaneen tänne ihan hirveän nopeasti ja välillä taas olen miettinyt, että eikö se puoliväli saavu lainkaan. Tämä johtuu lähinnä omasta malttamattomuudesta.
Vatsa on alkanut hiljalleen pyöristyä. Tämä konkretisoi paremmin paitsi itselleni, myös miehelle, että vauva on tosiaan tulossa. Jollain tavalla kun syksy ja synnytys tuntuvat vielä melko kaukaisilta asioilta. Vatsan kasvuun liittyen alavatsalla tuntuu silloin tällöin pientä vihlontaa. Näin saattaa käydä äkillisesti ylös noustessa.
Oma oloni on ollut ihmeen hyvä. Ferritiini on alhainen, kuten aiemmin kerroinkin. Siispä välillä tahtoo väsyttää, mutta onneksi päivisin on ainakin pieniä mahdollisuuksia lepoon. Välillä en malttaisi, mutta pakkohan niitä lepohetkiä on sitten vain pitää.
Kipuja ei liiemmin ole ollut, mistä olen enemmän kuin hyvilläni. Edellisessä raskaudessa kohdunseinämään kasvanut hyvälaatuinen lihaskasvain, myooma, teki jo melko varhain olostani sietämättömän, ja fyysisistä puuhista mahdottomia. Tähän saakka olen nyt pärjännyt tuohon nähden ihan loistavasti. Tokikaan en ole nyt työelämässä, enkä siten ponnistele kasvavan vatsani kanssa mummuja ja pappoja saunottamassa tai koeta avustaa käytännössä jalattomia ihmisiä pyörätuoliin, joten voi olla, että tämän alkuraskauden suhteen olen siksikin päässyt vähemmillä vaivoilla.
Juuri nyt ajatuksissa siintää kesäkuinen rakenneultra. Eniten odotan jälleen näkeväni vauvan, lisäksi ihanaa on mennä tuohon ultraan yhdessä miehen kanssa. Toivotaan, että rakenteet on kunnossa ja että sukupuolikin nähtäisiin. Ennen tätä on kuitenkin edessä vielä tälle kuulle mahtuva sokerirasitus.
Haluaisin jo kovasti tehdä pieniä hankintoja vauvalle. Onhan meillä totta kai vaatteita ynnä muuta, mutta onhan ne ensimmäisten kokojen bodyt kerrassaan suloisia!
Kävin muuten viime viikon perjantaina kurkkaamassa vauvaa, ja kaikki oli hyvin. Samalla sain kuitenkin syyn miettiä synnytystä uudesta näkökulmasta. Palataan tähän omassa postauksessaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti