Kävin viime viikon perjantaina äitipolilla ultrassa. Tarkoituksena oli tutkia kohdun tilanne niskapoimu-ultrassa tehdyn yllättävän havainnon vuoksi, sekä tarkastaa myooman sijainti suhteessa istukkaan. Jälkimmäinen on olennainen asia siinä mielessä, että mikäli istukka olisi kiinnittynyt jotenkin epäedulliseen paikkaan suhteessa myoomaan, pitäisi synnytystapaa miettiä.
Molempien asioiden osalta voin ilmeisesti huokaista helpotuksesta. Väliseinää toiselta vauvalta jääneine tiloineen ei enää näkynyt, eikä nähtävillä ollut myöskään mihinkään kertynyttä verta. Vuotoa ei siis enää pitäisi tulla. Istukka taas oli asettunut myoomaan nähden ihan eri puolelle kohtua, eikä tämän perusteella estettä alatiesynnytykselle ole. Edellisessä raskaudessa tätä seurailtiin myös useampaan kertaan ja alkuun pieni epävarmuustekijä olikin olemassa. Mukavalta tuntuu, ettei nyt ainakaan enää tätä tarvitse miettiä!
Yllätyksiä oli silti luvassa
Yllätyksiä tuli joka tapauksessa eteen. Tässä vaiheessa en vielä ole ihan puolessa välissä raskautta, ja ajatus synnytyksestä on tuntunut todella kaukaiselta asialta. Pahemmin en siis ole sitä vielä ehtinyt miettiä, ja oileastaan ne myhyetkin pohdinnat ovat olleet hyvin pieniä välähdyksiä muiden ajatusten seassa.
Nyt taitaa kuitenkin olla niin, että tulevaa synnytystä joutuukin vähän ennalta miettimään. Kerroin aiemmin käyväni kuukausittain verikokeissa, joiden avulla seurataan veressä mahdollisesti näkyviä vasta-aineita. Toivottavaa on, että niitä ei nyt näkyisikään. Kuitenkin riski vasta-aineiden muodostumiselle kasvaa, mitä pidemmälle raskaus etenee. Tarkoitus onkin, että mikäli kaikki menee vasta-aineiden osalta hyvin, synnytys käynnistetään 38. viikolla.
Käynnistykseen?
Ei minulla ole mitään tätä ajatusta vastaan, mutta kyllähän se tuntuu vähän jännältä. Taas kerran edessä on minulle ihan uusi asia. Kaikki symnytykseni kun ovat lähteneet käyntiin spontaanisti. Ensimmäinen niistä on ollut ainoa, jossa supistuksia vauhditettiin oksitosiinilla, koska epiduraali sai ne vaimenemaan. Muiden kolmen kohdalla on menty ihan luonnon ehdoilla.
Tuntuu, että kokemukset käynnistyksestä vaihtelevat hurjasti. En ole vielä ehtinyt perehtyä aiheeseen paljoakaan, mutta tarkoitus on lueskella ihan kaikenlaisia kokemuksia eri käynnistystapojen osalta ja kysellä niitä muiltakin. Jos lukijoilta näitä kokemuksia löytyy, niin tervetuloa kertomaan!
Aiheeseen liittyvää:
Ihanaa, että ultrassa oli nyt kaikki hyvin!
VastaaPoistaOn se aina helpotus <3
Poista