Me ollaan ehditty käydä vauvan 1-vuotistarkastuksessa suuhygienistin pakeilla, vaikka Toukokuinen ei ihan vielä kokonaista vuotta ole täyttänyt.
Me on jo jonkin aikaa pesty pojan hampaita 0-2-vuotiaille tarkoitetulla tahnalla, ja hampaanpesu sekä aamu- että iltatraditiona sujuu oikein hyvin, vaikka ensimmäisellä kerralla tehtiinkin toimitus yhdessä miehen kanssa. Toukokuinen kun ei tietenkään aluksi hoksannut, pitäisikö suu avata ja pitää auki, vai kenties välillä nipistää suu kiinni ja puraista harjaa...
Jännäsin hieman, miten meidän käynti suuhygienistillä menisi. Toukokuinen ei tällä hetkellä vierasta, rohkenee sylissä ja lähellä minua tai miestä antaa hymyjä vähän vieraammallekin, mutta se suun avaaminen. Se oli se, mitä jännitin.
Aluksi suuhygienisti kyseli peruskysymyksiä. Pestäänkö hampaita, kuinka usein, onko meillä käytössä joku tahna, imetänkö, onko tutti käytössä. Mitä on ruokajuomana, entä mitä vauva saa janojuomaksi, juoko mehuja.
Sitten asetuttiin hammaslääkärin tuoliin istumaan, Toukokuinen sylissäni. Ihmeekseni suu aukeni varsin hyvin, ja suuhygienisti sai laskettua saman lukeman minkä me täällä kotonakin: seitsemän pientä, valkoista ja todella terävää hammasta.
Tarkastuksen jälkeen vastailin vielä muutamiin rutiinikysymyksiin ja kalastelin innokkaan uteliaana häärivää poikaa pois kaikenmaailman johtojen ja laatikoiden kimpusta. Lopuksi Toukokuinen sai äidin avustuksella valita mieluisenvärisen hammasharjan sekä tarran. Harja tulikin käyttöön heti, ja tarran liimasi isosisko paperille, koska "Tässä on Toukokuisen reippaustarrat!"
Seuraavan kerran tarkastukseen mennäänkin vasta 3-vuotiaana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti