Sokerirasitus

Kävin keskiviikkona ensimmäistä kertaa ikinä sokerirasituksessa. Koska meidän omaan labraan on yleensäkin aikoja melko niukasti, piti ajella kaupunkiin saakka. Mikäpä siinä, heräilin hieman viiden jälkeen ja lähdin kuuden maissa ajamaan. Perille ehdin juuri sopivasti, ja pari minuuttia ehdin istuskella aulassa. 

En tosiaan ole aiemmin käynyt sokerirasituksessa, joten jännitin etukäteen, mitä tuleman pitää. Totta kai olin perehtynyt testin kulkuun, mutta siitä kuulemani kokemukset ovat vaihdelleet niin suuresti ettei niiden perusteella ole oikein voinut muodostaa mielikuvaa.

Minut kutsuttiin ajallaan sisään, ja otettin ensimmäinen suoninäyte eli paastoarvo. Tämän jälkeen sain pullollisen glukoosinestettä, joka piti juoda viiden minuutin kuluessa. Kuulemma näitä nesteitä on eri makuisia, jotkut jopa siedettäviä. Minun saamani litkun maku muistutti etäisesti sitruunaa, mutta vaikka sitruuna kuuluu normaalisti suosikkimakuihini eri asioissa, oli kyseinen juoma jotain aivan kauheaa. Vedet silmissä ja irvistellen sen kuitenkin sain alas. 

Kyselin, että entä, jos tulee huono olo. Koska tuossa vaiheessakin hieman oksetti, minut ohjattiin erilliseen huoneeseen, jossa oli mahdollisuus myös makoilla. Makuulla alkoi kuitenkin tuntua, että oksennan justiinsa. Niinpä istuin huoneessa olevassa potilastuolissa, jonka sai rentoon asentoon.

Tunnin päästä minut tultiin hakemaan toista verikoetta varten. Labrahoitaja kertoi, että on hyvin yksilöllistä, millainen olo tuosta glukoosista yhdistettynä pitkään paastoon tulee. Hänen mukaansa on melko yleistä, että rasitus joudutaan keskeyttämään, koska moni odottaja voi pahoin. Kuitenkaan tulokset eivät ilmeisesti korreloi olotilan kanssa ollenkaan. 

Toisen näytteen jälkeen pääsin takaisin jo tuttuun huoneeseen. Glukoosilitku oksetti edelleen, ja koetinkin molempien tuntien ajan keskittyä lähinnä lukemiseen pitääkseni ajatukset pois huonosta olosta. Ystävälleni kirjoitin, että voihan sitä omaa aikaa näköjään sokerirasituksessakin viettää, vaikka mikään rentoutumishetki siitä ei heti ekana mieleen tule. 

Kolmas näyte otettiin kahden tunnin kuluttua sokerirasituksen alkamisesta, ja sen jälkeen sain lähteä. Söin eväät ja join varmaan puoli litraa vettä. Kotimatka sujui mukavasti, vaikka huono olo vaivasi vielä pitkälle päivään.

Vaikka tulokset voisi tarkistaa omakannasta, en sitä kuitenkaan tehnyt. Kesäkuussa minulla on taas äitiysneuvolakäynti, joten tuloksia varmasti puidaan viimeistään siellä, mikäli niissä jotakin puimista on.