Kumpaa toivon?

Raskaus alkaa olla aika lailla puolessa välissä, ja huomenna onkin sopivasti rakenneultran aika. Siellä selviää tietysti oleellisin, eli se, onko vauvalla kaikki, niin kuin pitäisikin - mutta mahdollisesti myös sukupuoli.

Saako toiveita sukupuolesta olla? 

Tietyt ajatukset ja toiveet raskauden suhteen tuntuvat olevan tabuja. Ei saisi esimerkiksi valitella vaivoistaan, vaan pitäisi olla kiitollinen siitä, että on ylipäätään saanut mahdollisuuden odottaa vauvaa. 

Minusta tämä on vähän hassua, koska aina löytyy ihmisiä, joilla asiat ovat jossain määrin vielä vaikeammalla tolalla - ja toisaalta kun meillä jokaisella kuitenkin on ristimme, niin ei kai asioita voi suoraan toisiinsa vertaillakaan. Eikä tarvi. Hassua tämä hiljaiseksi hyssytteleminen on myös siksi, että vaikka suurin osa odottajista lienee kiitollisia raskaudestaan, tiedämme kaikki, että raskauteen voi liittyä hyvin ikäviäkin vaivoja. Kaikki eivät näitä koe, mutta ei kai vaikeneminen ainakaan niitä vaivoja poista. Sen sijaan odottajaa voi helpottaa, kun saa sanottua asioita ääneen.

Toinen tabu tuntuu olevan vauvan sukupuoli. Kun joku odottaja kertoo toivovansa juuri poikaa tai juuri tyttöä, hänelle hymähdellään ja tuhahdellaan. Pidetään pinnallisena, ja nostetaan jälleen kerran tuo kuuluisa kiitollisuuskortti pöytään.

Minusta toiveet ovat sallittuja. Ei se silti tarkoita, että vauvaa rakastettaisiin yhtään sen vähemmän, vaikka sukupuoli ei olisikaan se tietty toivottu. Eikä suurperhettäkään kukaan tuntemani ole perustanut siksi, että saisi nyt viimeinkin sen kaivatun tytön tai kauan odotetun pojan.

Entä meidän toiveet?

Ollaan päätetty, että meille saa jälleen kertoa vauvan sukupuolen, mikäli se ultran aikana on nähtävissä. Meillä on jonkin verran neutraaleja vaatteita ja tarvikkeita, mutta haluaisin silti täydentää valikoimaa juuri pojalle tai nimenomaan tytölle räätälöidyillä tuotteilla. 

Tosi monet ovat kyselleet, kumpaa me toivomme ja vähintään yhtä moni on olettanut, että toivotaan juuri poikaa, koska perheessä vallitsee akkavalta. Meillä kun on kolme tyttöä ja yksi poika.

Meillä mies toivookin enemmän poikaa kuin tyttöä. Minulla taas ei ole erityistä toivetta kummastakaan, siis ihan oikeasti ja hyvin kliseisesti toivon lähinnä vauvan olevan mahdollisimman terve ja kaiken sujuvan hyvin. Mulla on ollut fiilis jonkin aikaa vauvan sukupuolesta, ja olen koettanut miettiä, heijasteleeko se jotenkin omia toiveitani asian suhteen. En kuitenkaan koe niin. En siis usko mitenkään pettyväni, vaikka mun tunne osoittautuisi huomenna vääräksi, lähinnä odotan mahdollista tietoa mielenkiinnolla.

Onko teillä ollut odotuksissa toivomusta sukupuolesta tai oletteko aavistaneet sen etukäteen?