tiistai 28. toukokuuta 2019

Maalla, kotona

Miksi sinä asut juuri siellä, missä asut? Mitä ihanaa ja hyvää löydät asuinpaikastasi? Tuntuuko koti kodilta, ympäristö omalta?

Koska kevät on kauneimmillaan, halusin kirjoitella siitä, miksi minä viihdyn juuri täällä, missä asun.


Kaupungista maalle - sattumalta
Olen kotoisin laajenevasta pikkukaupungista, jossa olen asunut suurimman osan elämästäni. Kotimme sijaitsi keskustan tuntumassa, ja useimpiin paikkoihin oli vain kivenheitto. Pidin silloisesta kotipaikkakunnastani, ja jossain vaiheessa sen hyvät puolet houkuttelivat jopa siinä määrin, etten kuvitellutkaan muuttavani sieltä mihinkään muualle. Nuorena aikuisena sitä muualla oloakin tuli kokeiltua, mutta palasin takaisin - juurikin samaisen pikkukaupungin rauhaan. Totesinkin, että vaikka suuremmassa kaupungissa pistäytyminen on mukavaa, en sellaisessa kuitenkaan halua pidemmän päälle asustella. 

Aloin haaveilla maallemuutosta. Punaisesta... tai edes jonkun värisestä, vaikka kuinka pienestäkin tuvasta ja perunamaasta. En kuitenkaan tehnyt asian eteen mitään, koska en uskonut maaseudulle koskaan oikeasti päätyväni. Jos joku olisi sanonut, että niin siinä kuitenkin käy, olisin varmasti purskahtanut nauruun. 

Sattumalta sitten kävikin niin, että tutustuin nykyiseen aviomieheeni, joka jo tuolloin asusteli maalla, Kylässä - se ei tietenkään ole paikan oikea nimi, mutta kutsutaan tätä vaikka niin.

Joimme kahvia, koetimme jutella turvallisista aiheista. Tunsin itseni idiootiksi, mutta koetin olla vaikuttamatta siltä. Ilmeisesti onnistuin, sillä mies halusi tavata uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Joimme lisää kahvia, rupattelimme, ja aika pian päätimme seurustelevamme.

Matkaa ei ollut paljoa, mutta sen kulkeminen rassasi. Päätimme, että kokeillaan, miten yhdessä asuminen oikeasti sujuu. Koska minua ei Kaupungissa pidätellyt oikeastaan mikään, saatoin aika nopeasti pakata kaiken tarpeellisen, ja kokeilla asumista yhdessä ihastukseni kanssa - maalla. 

Hyvin on sujunut - niin miehen kuin maaseudunkin suhteen, kun sittemmin kihlauduimme, astelimme avioon ja tätä perheenlisäystäkin meiltä löytyy.


Muutos oli mieluinen
Aika pian moni alkoi kysellä, miten olen viihtynyt, millaiselta muutos on tuntunut ja onko sopeutuminen ollut millään lailla vaikeaa. 

Niin, maallemuuttohan toki oli ollut haaveissani jo aiemmin. Silti päädyin Kylään sattumalta. Totta kai eron Kaupunkiin huomasi jo tuolloin. Ja toisaalta Kylän omat pikku kommervenkit eivät tietenkään voineet olla minulle täysin tuttuja. 

Vaikka muutos oli mieluinen ja näin ollen yksi toteutuneiden haaveiden joukossa, oli silti hetkiä, kun kaipasin Kaupunkiin. Kaipasin tietyllä tavalla Kaupungin hiljaista huminaa, valoja, ihmisiä. Kaipasin vaihtoehtojen runsautta vaikkapa lenkkipolkua valitessani. Kaipasin kauppoja, vaivattomuutta vain kävellä keskustaan, jopa kerrostalolle ominaisia ääniä. 

Pelkäsin pimeää, lenkkeily ilman katuvaloja otsalampun loisteessa kammotti ja tuntui turvattomalta. Talvipakkasilla hirsitalo paukkui mahtavasti saaden minut suunnilleen sydänkohtauksen partaalle. Keväällä kauhistelin piiloistaan heräileviä käärmeitä, jotka asettuivat maantien reunalle paistattelemaan päivää kuin lenkkeilijöiden kiusaksi. Kesällä pelkäsin kovia ukkosia.

En tuntenut Kylästä miehen lisäksi ketään muuta. Ennen kuin mies järjesti meille kyläreissun tuttavansa luo ja patisteli minut ryhmäliikunnan pariin toisten kyläläisten tapaamiseksi.

Tosin minuthan jo tunnettiin. Tiedettiin, kuka olen ja missä talossa asun. Minut toivotettiin tervetulleeksi yhä uudelleen Kylän olohuoneessa, Kaupassa. Useimmiten minulla ei ollut puhujasta aavistustakaan, ja hämmästelin tuttavallisuutta. Kaupungissa kun en ollut sellaista kokenut edes häävin naapureiden kesken.



Kun aikaa kului, tunsin vähitellen olevan koko ajan enemmän kotonani niin talossa kuin Kylässäkin. Tutustuin ihmisiin, opin käymään tietynlaista small talkia olematta kuitenkaan liian avoin. Opin, että kättä nostetaan tuttuja kohdattaessa, ja että joskus kylälle mennessä saisit olla käsi tervehdysvalmiudessa koko ajan.

Opin myös, että vaikka pimeässä ei olisikaan mukavaa, puskassa ei todennäköisesti väijy hullu sarjamurhaaja - vaan paljon todennäköisemmin susi.

Yhtenä syyskesänä sain käärmeenpureman, enkä kuollut.

Opin pitämään ukkosmyrskyistä, sillä ne eivät koskaan nouse suoraan kotimme päälle. Opin pitämään pakkasen paukkumisesta. Opin senkin, että jos et mene kylällä kesämaanantaisin järjestettäviin lasten urheilukisoihin perillistesi kanssa, sinua pidetään vähän outona. En oppinut käymään kesäkisoissa, mutta opin vuosien kuluessa senkin, ettei kukaan jaksa kovin kauaa ajatella juuri sinua.


Mitä rakastan täällä? 
Maalla asumisessa on minusta paljon hyvää.

Kodissamme rakastan sen tunnelmaa. Vanhoja lattialankkuja toisaalla, toisessa huoneessa uudempaa tunnelmaa. Talvella lämmintä, kesällä viileää - ainakin melko pitkään. Tilaa, mahdollisuuksia vaikka mille.

Omalla pihalla on myös juuri sitä tilaa. On mahdollisuus laajentaa istutuksiaan vaikka millä mitalla ja silti tilaa jää myös lasten leikkivälineille ja ihan vaikka vain pelailulle. Kevät- ja kesäaamuina nautin tuoksuista, verkkaisesta tunnelmasta sekä linnunlaulusta. Keskikesällä taas kotoisalta tuntuu traktorin pörinä öisellä pellolla, vastakaadetun heinän tuoksu.

Täällä ihanaa on luonnonläheisyys. Ei tarvitse oikeasti ottaa kuin muutamia askeleita, niin on jo metsässä. Kaunista luontoa ja hyviä retkikohteita täällä riittää myös ihan niin, ettei kauemmaksi välttämättä tarvitse lähteä.

Tykkään tietystä yhteishengestä. Jos juutun talvella autoineni lumeen, naapuri auttaa taatusti. Naapuri taas voi pyytää meiltä apuaan vaikka johonkin projektiin, ja siinä ollaan mielellään mukana. Kyläyhteisö on tarmokasta väkeä, ja yhdessä talkoovoimin on täällä tehty monenlaisia ponnistuksia kylän kehittämiseksi. 

Pidän siitä, että täällä on pieni ala-aste. Kaikki tuntevat toisensa, myös vanhemmat. Koulu on turvallinen, ja tarjoaa pienuudestaan huolimatta lapsille hyvin monimuotoista opetusta. Tuossa pienessä koulussa tehdään luullakseni myös monia sellaisia asioita, jotka isommassa koulussa eivät olisi mahdollisia samassa mittakaavassa.

Kaupunkiin on tietysti matkaa, mutta sinne mennään, kun tarvii. Turhia reissuja ei tule juurikaan tehtyä ja enin heräteostosten tekeminen onkin jäänyt. Monia asioita tilataan Kaupalle ihan pyytämällä, ja Kaupalta onkin saatavilla elintarvikkeiden lisäksi myös monta muuta palvelua.

Voisihan noita asioita luetella vaikka kuinka paljon, mutta tärkein on ehdottomasti tämä: tämä on Koti. Minun paikkani on täällä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti